Työntäyteisestä mutta onnellisesta viikosta Hailuodossa on nyt jo melkein viikko.

Haluan lausua sydämelliset kiitokset sekä omasta puolestani että Markojuhani Rautavaaran puolesta kaikille Hailuodon Musiikkipäivien rakentajille. Saari otti taiteilijavieraat upeasti vastaan ja talkooapua löytyi niin Hailuodosta kuin Oulunsalostakin.

Myös tänä vuonna mukana olleet Hailuodon seurakunta, Kaisamarja Stöckell, pappilan väki, Anne-Maria Haapala ja Timo Juntunen, Hailuoto-seuran puheenjohtaja Auli Sipola, äänimies Jürgen Hendlmeier ja upeat talkoolaiset sekä majoittajat Eila Seinijoki ja Pirkko Mattila mahdollistivat käytännön asiat.

Pappilan väki ja Sipolat didgeridoonsoittoasenossa.
Kuva © Eero Karvonen.

Kiitokset Pirkko Hyrynkangas-Järvenpäälle puolisoineen kauniin kotinsa lainaamisesta Dichterliebe-konserttimme miljööksi. Kiitos kuuluu myös Oulun Ammattikorkeakoululle sekä lukuisille käytännön järjestelyt mahdollistaneille sponsoreillemme!

Pappilan tervetuliaisillallinen heti juhlien alussa kokosi kaikki taiteilijat yhteen nauttimaan iltapalaa ja tutustumaan toisiinsa kaikessa rauhassa. Tällainen kokoontuminen luo mahtavan yhteishengen heti alussa. Se kantoi läpi koko festivaalin.

Valtavan suuren työn mediaviestinnässä teki Eero Karvonen, nykyisin siis Musiikkipäivien vastaava tuottaja, joka Markojuhanin yllyttämänä myös sävelsi festivaalilla Kamarimusiikin helmiä -konsertissa esitetyn kamarikappaleen Abaroquenal orkesterille ja didgeridoolle.

Markojuhani Rautavaara ja Eero Karvonen, joiden kannattaa varoa, mitä keksivät, sillä se saattaa toteutua!
Kuva © Laura Isola.

Orkesteri

Kun idea Musiikkipäivistä syntyi maaliskuussa 2015 ja ensimmäiset juhlat saatiin jo samana kesänä järjestetyksi, olin hämmästynyt siitä, miten helposti kaikki sujui ja että olin löytänyt keskenään hyvin yhteensopivat muusikot uudelle festivaalille.

Tänä kesänä meillä oli todella hieno kokoonpano Oulunsalo Ensemblen riveissä. Vieraileva konserttimestarimme Reijo Tunkkari Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterista sai orkesterimme soittamaan kenties paremmin kuin koskaan.

Oulunsalo Ensemblea luotsasi Reijo Tunkkari.
Kuva © Eero Karvonen.

Mestari-kisällimallin mukaisesti orkesterissa soitti ammattimuusikkoja ja opiskelijoita yhdessä. Tällä kertaa ammattilaisia oli Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterista, Lapin Kamariorkesterista, La Tempesta -kamariorkesterista sekä Oulu Sinfoniasta vuosien varrelta tuttuja avustajia ja luonnollisesti Oulunsalo Ensemblen omat muusikot. Opiskelijat tulivat Oulun Konservatoriosta, Oulun Ammattikorkeakoulusta, Kokkolan Konservatoriosta sekä Sibelius-Akatemiasta.

Tällä kertaa orkesterini kouluttava ulottuvuus tulee esille myös siltä osin, että teimme konserteista laadukkaat taltioinnit, jotka kaikki osaa ottaneet muusikot saavat tutkittavikseen.

Päätöskonsertti

Päätöskonserttimme käynnisti harmonikkataiteilija Matti Rantanen Rautavaaran Ikonit-teoksella ja fagottisolistimme Antal Mojzer hurmasi yleisön Otmar Nussion Pergolesi-variaatioilla. Maailma kuuli ensi kertaa myös kapellimestari Maurizio Colasantin teoksen Northern Lights.

Päätöskonsertin toisena kantaesityksenä oli Markojuhani Rautavaaran Hailuodon saarelle ja luotolaisille omistaman kappaleen, Tuulta ei voi vangita, jossa mukana lauloi saaren oma mieskuoro, Sirkeät Sirkuttajat. Kappale sai raikuvat aplodit ja se soitettiin vielä toistamiseen. Ja luulen, ettei kerta jäänyt viimeiseksi!

Sirkeät Sirkuttajat harjoittelee orkesterin kanssa. Kuva © Esajuha Posti.

Konsertti oli erityisen koskettava, koska Einojuhani poistui luotamme juuri ennen festivaalin alkua 27.7. Markojuhani lähettää erityiskiitokset kuorolle ja upealle orkesterille solisteineen sekä itse saarelle ja saarelaisille.

Oulun Yliopisto julkaisi tiedon Einojuhani Rautavaara -rahaston perustamisesta päätöskonsertissämme. Rahaston on määrä tukea musiikintutkijoita ja -opiskelijoita, ja muun muassa Einojuhani Rautavaaran 85-vuotisjuhlakonsertin äänitteen koko tuotto menee kyseiseen rahastoon.

Yllätysvierailija

Kansainvälistä mainetta niittänyt bandoneóntaiteilija Ville Hiltula saapui yllätysvieraaksemme ja esiintyi pianotaiteilija Joanna Bromanin kanssa kirkkokonsertissa, Luotsihotellin iltatunnelmoinnissa ja Iltamissa. Tämä käsittämättömän koskettava musisointi harvinaisella ja iäkkäällä instrumentilla otettiin vastaan niin lämpimästi, että aloimme heti suunnitella Villen kanssa jatkoa.

Yllätysvieraamme bandoneónisti Ville Hiltula hurmasi väkeä myös iltamissa.
Kuva © Eero Karvonen.

Loppusanat

Uskon, että Musiikkipäivät ovat tulleet saareen jäädäkseen. Ihmisten innostus on ollut uskomatonta ja paras lausahdus luotolaisten suusta on ollut ehkä se, että ”tällä jaksaa taas koko ensi vuoden – tulettehan taas ensi vuonna?”

Festivaalimme oli nyt lähes puolet laajempi kuin viimeksi, mikä toi esille omat haasteensa käytännön järjestelyissä ja loi erittäin tiukan harjoitteluaikataulun. Kaikki sujui kuitenkin kuten pitikin ja seuraavalla kerralla osaamme varautua kaikkeen entistä paremmin.

Festivaalitoimittajamme Antti Karvonen teki korvaamattoman työn haastatellessaan taiteilijoita nettisivujamme varten, jotta saisimme heidän tarinansa kuulumaan myös saaren ulkopuolelle.

Haluan kiittää vielä omaa opettajaani, orkesterinjohtajaa Juha Kangasta, joka opetti aikanaan oppilailleen hyvän työmoraalin ja herätti rakkauden yhteismusisointiin säveltäjien ajatusten esilletuomiseksi – ei oman kilven kiillottamiseksi. Hänen perintönsä elää Hailuodon Musiikkipäivillä, koska mukana on hänen entisiä oppilaitaan ja kollegoja juhlaamme rakentamassa.

Kiitän sydämestäni yhteisesti kaikkia taiteilijoita! Olette mahdollistaneet festivaalin, jossa ohjelmistovalintoja tai taiteilijan/opiskelijan mahdollisuutta esiintyä ei määrää raha vaan ainoastaan rakkaus musiikkiin ja halu tehdä yhteistyötä rakentavassa hengessä.

Kannustamme nuoria eteenpäin ja annamme suuren kunnioituksen vanhemmille mestareille.

Nähdään taas ensi kesänä!

Haikeina mutta onnellisina kotiin lähdössä!
Kuva © Eero Karvonen.