Maestrot kohtaavat

Hailuodon Musiikkipäivät päättyy tuttuun tapaan suureen yhteiseen iltaan, jossa maestrot kohtaavat – ja musiikki saa siivet. Konsertti kokoaa yhteen festivaalin huippumuusikot sekä laajan kattauksen aikakausien ja tyylien välistä vuoropuhelua. Tilaisuutta isännöi Rantalakeus-lehti, jonka edustaja lausuu konsertin avaussanat.

Suuri moguli

Ilta alkaa Antonio Vivaldin säkenöivällä viulukonsertolla, orientalistiselta lempinimeltään ”Suuri moguli”, jonka loistokkuuden ja teknisen ilotulituksen tuo lavalle ranskalaisviulistimme François Pineau-Benois yhdessä konserttimestari Reijo Tunkkarin luotsaaman Oulunsalo Ensemblen kamariorkesterin kanssa.

Vivaldin Concerto in D major “Grosso Mogul”, RV 208, on yksi 1710-luvun tunnetuimmista konsertoista – ajalta, jolloin barokin ajan konsertto saavutti lopullisen muotonsa, jota alettiin laajalti jäljitellä. Teoksessa on yhtäläisyyksiä toiseen suureen konserttoon, RV 212 “per la Solennità della S. Lingua di S. Antonio”, muun muassa kahden näyttävän kadenssin osalta.

Suuri moguli edustaa Vivaldia parhaimmillaan. Teos säteilee näyttämöllistä loistoa: säkenöivät ritornellot ja tilavaikutelmia hyödyntävät jaksot antavat tilaa karkeille ja kirkkaasti soiville sooloille. Ne kulkevat hurjalla vauhdilla kapinallisilla teemoilla tai punovat melodioita eksoottisten harmonioiden päälle  teatraalisessa hengessä. Musiikin visuaalisuus on oleellinen osa kokemusta: laajat jousenvedot, epäsäännölliset artikulaatiot ja äkilliset asemavaihdot eivät ole pelkkää temppuilua, vaan vahvistavat musiikillista vaikutelmaa.

Vivaldi osoittaa loistavaa soittimen tuntemustaan – mikään tekninen haaste ei ole itsetarkoituksellinen, vaan jokainen liike tuottaa musiikillisesti merkityksellisen ja ilmaisullisesti rikkaan tuloksen.

Konserton viimeisestä kadenssista on olemassa useita versioita, mikä viittaa siihen, että Vivaldi todennäköisesti improvisoi esitystilanteissa valmiista aineksista tarpeen mukaan – yhdistellen ennalta valmisteltuja jaksoja hetkessä syntyvään tulkintaan.

Mestarillista huilumusiikkia

Wolfgang Amadeus Mozartin elegantti huilukonsertto, D-duuri, KV 314 saa herkän ja ilmeikkään tulkintansa huilutaiteilija Sami Junnosen käsissä.

Kolme huilukonserttoa ja neljä huilukvartettoa – näin kuului hollantilaisen harrastelijahuilisti Ferdinand Dejeanin tilaus Wolfgang Amadeus Mozartille. Mestarisäveltäjä olisi kenties suhtautunut toimeksiantoon innostuneemmin, jos hänen aikalaistensa käytössä olisi jo ollut Theobald Böhmin 1800-luvulla kehittämä innovatiivinen mekanismi, joka mullisti huilun kehityksen pysyvästi. Vaikka Dejeanin tilaus ei koskaan toteutunut aivan kokonaisuudessaan, se synnytti silti merkittävän ja arvokkaan lisäyksen huilumusiikin ohjelmistoon.

Mozart sävelsi elegantin konserton KV 314 alun perin oboelle C-duurissa vuonna 1777 ja käytti vuotta myöhemmin samaa materiaalia toisessa huilukonsertossaan, transponoiden sen D-duuriin. Sävellajin muutos oli välttämätön, sillä 1700-luvun huilusta puuttui vielä matala c-sävel kokonaan. Konsertissamme kuultava esitys vie teoksen muokkauksen vielä askeleen pidemmälle: Skotlannin kamariorkesterin huilun äänenjohtaja André Cebrián on tehnyt teoksesta raikkaan sovituksen huilulle ja jousille.

(Esittelyteksti © Sami Junnonen)

Romantiikkaa sydämestä sydämeen

Romantiikan syvempiin vesiin meidät johdattaa Robert Schumannin sellokonsertto a-mollissa, jonka intensiivisen ja tunteikkaan soolon soittaa israelilaislähtöinen sellovirtuoosi Yotam Baruch. Hän palasi musisoimaan kanssamme ihastuttuaan Hailuotoon ja festivaaliimme viime vuonna.

Schumannin sellokonsertto on yksi romantiikan ajan puhuttelevimmista mestariteoksista – hiljainen, runollinen vuoropuhelu sellon ja orkesterin välillä, jossa ulkoinen näyttävyys väistyy hienostuneen tunneilmaisun ja laulullisuuden tieltä. Teos syntyi kahdessa viikossa syksyllä 1850 säveltäjän ilmaisun käännyttyä kohti tiiviimpää ja pohdiskelevampaa tyyliä.

Teoksen kolme osaa sulautuvat toisiinsa saumattomasti, muodostaen ehjän, elävän kokonaisuuden, jossa solistilla on tilaa hengittää ja muotoilla fraaseja kuin laulajalla. Schumannin melodinen herkkyys ja tarkoin punnittu orkestrointi tekevät teoksesta tasapainoisen ja koskettavan. Vaikka konsertto kantaesitettiin vasta säveltäjän kuoleman jälkeen, se on vakiinnuttanut paikkansa konserttiohjelmistossa sellistien ja yleisön rakastamana hiljaisena helmenä.

Tuulta ei voi vangita

Konsertin päätösnumero vie kuulijat nostalgiamatkalle Musiikkipäivien alkutaipaleelle: Markojuhani Rautavaaran Tuulta ei voi vangita on ikivihreä luotolaisille omistettu sävellys, joka koskettaa ja puhuttelee edelleen ja esitetään yleisötoiveena nyt neljännen kerran. Teoksen johtaa kapellimestari Jackie Shin. Lavalle Oulunsalo Ensemblen taakse nousevat luotolaiset tikkuröijymiehet eli Sirkeät Sirkuttajat. Laulusolistina toimii totta kai säveltäjä itse.