Tämä konsertti kulkee eri aikakausien ja sävelkielten läpi koskettavien laulujen ja instrumentaaliesitysten muodossa Bachista ja Ysaÿesta Merikantoon.
Sielun laulua
Kaj Chydeniuksen Neljä laulua sekä Oskar Merikannon Soi vienosti murheeni soitto tuovat Mari Liukkosen kamariyhtyesovituksina kuuluville runouden ja musiikin herkän vuoropuhelun, jossa baritoni Raimo Paaso saa seurakseen viulisti Reijo Tunkkarin luotsaaman Oulunsalo Ensemblen jousikvartetin.
Kaj Chydenius on suomalaisen laulumusiikin mestari, jonka sävellykset ovat kuin hengittäviä runoja. Hänen musiikkinsa puhuttelee sydäntä ja antaa tilaa sanojen kauneudelle ja merkitykselle. Chydeniuksen lauluissa soi ihmisyyden koko kirjo: kaipaus, rakkaus, toivo ja hauraus – kuin tuttu kuiskaus, joka koskettaa yhä uudelleen.
Oskar Merikanto oli suomalaisen romantiikan ajan keskeisiä säveltäjiä ja erityisesti yksinlaulujen taituri. Hänen sävellyksilleen ominaista on lyyrisyys, selkeä melodiikka ja kotimaisen kansanlauluperinteen vaikutus. Soi vienosti murheeni soitto on yksi hänen tunnetuimmista lauluistaan.
Virtuoottista viulismia
Festivaalikävijöillemme tutuksi tullut viulutaituri François Pineau-Benois tulkitsee belgialaisen virtuoosin Eugène Ysaÿen sooloviulusonaatit 5 ja 6.
Eugène Ysaÿe inspiroitui säveltämään sooloviulusonaattejaan kuultuaan Joseph Szigetin tulkitsevan Johann Sebastian Bachia. Hän yhdisti teoksissaan 1900-luvun alun modernit piirteet ja korkean teknisen vaatimustason syvään tunneilmaisuun – Ysaÿen mukaan viulistin on oltava paitsi taituri, myös ajattelija ja runoilija voidakseen todella koskettaa kuulijaa.
Ysaÿen soolosonaateista viides on omistettu hänen oppilaalleen Mathieu Crickboomille. Sei alkaa lempeällä aamunkoiton kuvauksella ja jatkuu iloisella, maalaismaisella tanssilla. Kuudes sonaatti, espanjalaistyylinen habanera, on omistettu Manuel Quirogalle. Teos sisältää myrskyisän keskiosan ja on tunnettu puolisävelaskelkuluistaan.
Huilun solismia
Festivaalillemme palaava huilutaiteilija Sami Junnonen esittää J. S. Bachin a-molli-huilupartitan, joka on yksi huilumusiikin helmistä. Se on yksinäinen mutta puhelias teos, jossa huilu saa kertoa koko sielunsa tarinan. Neliosainen partita kuljettaa kuulijaa tanssillisten rytmien ja laulavien linjojen läpi, paljastaen barokin hienostuneen eleganssin ja Bachin mestarillisen muotokielen. Vaikka sävellys on soolosoittimelle, se luo illuusion moniäänisyydestä ja syvyydestä, aivan kuin huilu soittaisi vuoropuhelua itsensä kanssa. Teos on yhtä aikaa tekninen haaste ja runollinen matka, hiljainen keskustelu ajan, muodon ja kauneuden kanssa.
Yömusiikkia Madridin kaduilta
Konsertin päättää Luigi Boccherinin eläväinen jousikvintetto E-duurissa, lempinimeltään La musica notturna delle strade di Madrid (Yömusiikkia Madridin kaduilta). Boccherini sävelsi teoksen rakkaudella ja kaiholla, kaukana Espanjasta, ikävöiden sen öisiä ääniä ja tunnelmia. Teos on kuin musiikillinen kävelyretki menneen ajan Madridin kujilla yösydännä: vastaan tulevat rukouskulkueet, sotilastorvet, kitaran sävelet ja hiljaiset hyvästit. Teos huokuu lempeää huumoria, sydämellistä havainnointia ja hämmästyttävää kykyä muuttaa katuelämän äänet kamarimusiikiksi.
