Säveliä majakan juurelta

Tervetuloa avaamaan yhdessä kanssamme Hailuodon neljännet Musiikkipäivät! Konsertti kunnioittaa hailuotolaislähtöisen Eero Sipilän elämäntyötä esittämällä hänen Lux Aeterna -jousikvartettonsa. Kvartetin primaksena toimii viulutaiteilija Anne Somero Oulu Sinfoniasta. Pekka Sipilä on iloksemme paikalla kertomassa säveltäjäisänsä vaiheista. Kuulemme myös hailuotolaista kantelemestaria, Katri Kangasta, sekä Hailuodosta lähtöisin olevan Laura Isolan sekä Marjukka Hautajärven musisointia.

Eero Sipilä, säveltäjä
Eero Aukusti Sipilä (27.7.1918 Hailuoto – 18.5.1972 Kajaani) oli suomalainen taidemusiikin säveltäjä, musiikkipedagogi, urkutaiteilija ja kuoronjohtaja. Eero Sipilän vanhemmat toimivat opettajina ensin Hailuodossa ja sen jälkeen Sievissä. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Kokkolan Suomalaisesta Yhteislyseosta 1936 Sipilä kirjoittautui Helsingin konservatorioon (Sibelius-Akatemiaan), Helsingin Yliopistoon (pääaineenaan musiikkitiede) sekä Helsingin kirkkomusiikkiopistoon. Filosofian kandidaatin tutkinnon Sipilä suoritti 1941 (pro gradun aiheena Rudolf Lagi), Helsingin kirkkomusiikkiopiston päästötutkinnon 1943 ja Sibelius-Akatemian urkudiplomin -45.

Sävellystyötä tukevia opintoja Sipilä suoritti Leevi Madetojan ja Sulho Rannan johdolla. Sodan päätyttyä hän sai säveltämisessä yksityisopetusta myös Aarre Merikannolta. Sipilän suppeahkossa sävellystuotannossa keskeisessä asemassa ovat kuoromusiikki, urkuteokset sekä kamarimusiikkisävellykset. Varhaisimmat, 1940-luvulla valmistuneet yksinlaulut ovat tyyliltään vielä lähellä Yrjö Kilpisen tuotantoa.

Eero Sipilän pääteoksena voitaneen pitää solisteille, kuorolle ja orkesterille sävellettyä teosta Te Deum laudamus (1967–69), joka pitkän odotuksen jälkeen sai kantaesityksensä Okko Kamun johtamassa Radion sinfoniaorkesterin konsertissa Helsingin Kallion kirkossa 9. toukokuuta 1972. Viimeisinä vuosinaan ennen kuolemaansa Sipilä oli suuntaamassa mielenkiintoaan yhä enemmän instrumentaalimusiikkiin. Varhaiseen jousitrioon perustuva jousikvartetto Lux aeterna (1972) jäi hänen viimeiseksi valmistuneeksi teoksekseen. Yhdessä viimeisistä kirjeistään Sipilä sanoo pitävänsä sitä pääteoksenaan.

(Teksti: Pekka Sipilä)