Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta suomalaisen säveltaiteen suurmiehen Einojuhani Rautavaaran kuolemasta. Hailuodon Musiikkipäivät kunnioittaa hänen muistoaan esittämällä Adagio celesten, yhden säveltäjän herkimmistä ja puhuttelevimmista teoksista. Yhteys on erityisen kiinteä, sillä myös Musiikkipäivät sai alkunsa Sinikka Ala-Leppilammen ja Markojuhani Rautavaaran yhteistyöstä, jossa Einojuhanin sävellykset ja sovitukset olivat keskeisessä roolissa.
Päätöskonsertin johtaa kapellimestari Ville Mankkinen, joka on aiempina vuosina talkoillut Musiikkipäivillä alttoviulistina ja mieskuoron vahvistuksena. Musiikkipäivien muusikoista koottu Oulunsalo Ensemble -kamariorkesteri esittää neljä upeaa orkesteriteosta. Virtuoosi François Pineau-Benois toimii sekä konserttimestarina että viulusolistina.
Konserttia isännöivän Rantalakeus-lehden päätoimittaja Henna Lammi lausuu avaussanat ja kukittaa esiintyjät konsertin lopuksi.
Adagio celesten (suom. ”taivaallinen adagio”) innoittajina olivat runoilija Lassi Nummen säkeet. Henkisyyden, luonnon ja äärettömyyden teemat toistuvat Einojuhani Rautavaaran tuotannossa. Kuulija kutsutaan irtautumaan hetkeksi arjesta ja kokemaan musiikin ajaton kauneus.
Alessandro Marcello oli monipuolinen humanisti, jota kiinnostivat musiikin ohella kirjallisuus, filosofia ja matematiikka. Hänen d-mollikonserttonsa osoittaa kuitenkin poikkeuksellista säveltäjänlahjakkuutta: siinä yhdistyvät barokin selkeä muotorakenne, hienostunut melodia ja syvä tunteellisuus. Kolmiosaisen teoksen sydän on sen lumoavan kaunis Adagio – vuosisatojen ajan yksi barokkimusiikin rakastetuimmista hitaista osista. Solistin laulava melodia kohoaa jousisäestyksen ylle lähes oopperamaisen ilmeikkäänä, kun taas ääriosissa vuorottelevat energisyys, virtuoosisuus ja elegantti venetsialainen tyyli. Sellotaiteilija Yotam Baruch on sovittanut alun perin oboelle sävelletyn konserton sellolle.
Carl Philipp Emanuel Bach, Johann Sebastianin toiseksi vanhin säveltäjäpoika, oli 1700-luvun merkittävimpiä musiikillisia uudistajia. Barokin ja klassismin murrosvaiheeseen sijoittuva ilmaisurikas tyyli vaikutti muun muassa Haydniin, Mozartiin ja Beethoveniin. Huilukonsertto, G-duuri, (Wq. 169) syntyi 1750-luvulla hänen palvellessaan Preussin kuninkaan hovissa, ja siinä yhdistyvät barokin virtuoosisuus ja klassismin selkeämpi muotokieli. Ulko-osat säteilevät energiaa ja soitannollista loistoa, kun taas keskiosa tarjoaa lyyrisen ja syvällisen vastakohdan. Sami Junnosen tulkitsema konsertto on hieno esimerkki tyylistä, joka avasi tietä klassisen ajan sävelkielelle.
Konsertissa kuullaan myös Jarno Vanhasen sinfonian nro 2, ”Hailuoto”, kantaesitys jousiorkesterille ja sopraanolle. Hailuodon kulttuurikeskus ry toteuttaa sen yhteistyönä Hailuodon Musiikkipäivien kanssa osana 6.6.2026 avattua Sykli – Hailuodon 12 vuodenaikaa -näyttelyä, joka pyörii Kulttuuritalo Kaarlossa. Sinfonia tuo 28 taiteilijan kokonaisuuteen musiikillisen ulottuvuuden.
Sävellyksen keskeisenä voimana toimii pohjoinen meri. Ensimmäinen osa rakentuu viulusolisti François Pineau-Benois’n ja sellosolisti Yotam Baruchin vuoropuhelulle, joka kuvaa saaren syntyä merivirtojen ja tuulen muovaamista hiekkasärkistä; virtuoosiset solistiosuudet jatkuvat läpi teoksen. Sävellys kuvaa luonnon kiertokulkua kuukausi kuukaudelta, ja tälle perustalle rakentuvat teoksen inhimilliset ja historialliset tasot. Kolmannen osan kalastajan hymni säestää merelle suuntaavaa kalastajaa ja maalaa lapsuuden turvallista idylliä, kunnes musiikki etenee kohti myrskyä ja tummia aaltoja.
Myrskyn keskeltä nousee itsenäinen sopraano-osuus: Kristian Helasen vuonna 2001 kirjoittama lauluteksti Sävel hiljaisuuden löysi paikkansa sinfoniassa neljännesvuosisadan odotuksen jälkeen. Myrsky soi vertauskuvana ihmisen sisäiselle kamppailulle, ja sopraano (Saara Puolitaival) luo herkän mutta kannattelevan keskipisteen vellovien luonnonvoimien keskelle.
Musiikki peilaa myös saaren menneisyyttä, kuten isonvihan ajan tapahtumia, rinnastaen historian varjot nykyhetken hauraaseen maailmantilaan. Lopulta sinfonia laskeutuu suunnattomaan rauhaan, jossa myrskyt ovat vaienneet ja jäljellä on vain ikuinen, pysähtynyt hetki.
