Vanhan musiikin taituri Aapo Häkkinen tekee paluun Hailuodon Musiikkipäiville – tällä kertaa esittäen Johann Sebastian Bachin teoksen ”Die Kunst der Fuge”.
Johann Sebastian Bachille (1685–1750) fuuga oli säveltaiteen objektiivisin ja moniäänisyydessään myös kollektiivisin muoto vastapainona barokin subjektiivisille ja impulsiivisille painotuksille.
Die Kunst der Fuge, ”Fuugan taide” BWV 1080, oli Bachin viimeiseksi ja keskeneräiseksi jäänyt teos. Kahdeksantoista valmista osaa käsittävään kappaleeseen liittyy ongelmia, jotka ovat 1800-luvulta lähtien verhonneet kontrapunktisen opinnäytteen arvailuilla ja mystiikalla.
Romantiikan aikakaudella väitettiin, ettei Bach olisi tarkoittanut Die Kunst der Fugea esitettäväksi, vaan teoreettiseksi tutkielmaksi tai abstraktiksi partituurimusiikiksi. Tähän on liittynyt pohdiskelu teoksen oikeasta esityskokoonpanosta. Nykytiedon valossa on ilmeistä, että fuugat on alun perin laadittu kosketinsoittimelle. Teosta on silti esitetty kaikilla mahdollisilla kokoonpanoilla jousikvartetista sinfoniaorkesteriin.
Die Kunst der Fugea voi pitää eräänlaisena fuugataiteen käsikirjana, joka etenee yksinkertaisista kontrapunktisista malleista monimutkaisempiin. Kokonaisuus käsittää 15 fuugaa ja kaanonia. Ensimmäisen ryhmän fuugat ovat neliäänisiä ja niiden teemakuljetus käynnistyy aina eri äänestä, altosta, bassosta, tenorista tai sopraanosta.
Neljä ensimmäistä fuugaa (Contrapunctusta) demonstroivat niukin keinoin kontrapunktista äänenkuljetusta. Ensimmäinen Contrapunctus keskittyy äänen kuljetuksen metodiikkaan ja esittelee koko Die Kunst der Fugen pohjana oleva teeman, jota toisessa Contrapunctuksessa kehitellään rytmisesti eteenpäin. Kolmannessa fuugassa teema on käännetty ja jälleen rytmisesti muunnettu, ja sille annetaan kromaattinen vastateema. Neljännessä Contrapunctuksessa teema on edelleen käännetty ja äänet seuraavat toisiaan ylärekisteristä alarekisteriin. Fuugateemaan liitetään jäljitteleviä tehoja, kromaattisia modulaatioita ja viimeiseksi äänenkuljetusta vauhdittava stretto-aihe.
Fuugat 8–11 lisäävät käsittelyyn toisen tai kolmannen teeman. Fuugien ohella kokoelmaan sisältyy neljä kaanonia, joissa teemat seuraavat toisiaan eri intervalleissa.
Teksti © Antti Häyrynen.
Konserttikuvake © Marco Borggreve.
