Beau soir (Paul Bourget)

Lorsque au soleil couchant les rivières sont roses,
Et qu’un tiède frisson court sur les champs de blé,
Un conseil d’être heureux semble sortir des choses
Et monter vers le coeur troublé.
Un conseil de goûter le charme d’être au monde,
Cependant qu’on est jeune et que le soir est beau,
Car nous nous en allons comme s’en va cette onde,
Elle à la mer, nous au tombeau.

Kaunis ilta (suom. Eeva Hartemaa)

Kun aurinon laskiessa joet loistavat vaaleanpunaisina
ja kun viileä tuuli käy läpi vehnäpeltojen,
neuvo olla onnellinen näyttää huokuvan kaikesta
ja nousevan kohti murheellista sydäntä.
Neuvo nauttia maailmassaolon ihanuudesta,
olemmehan nuoria ja ilta on kaunis,
sillä lähdemme täältä niin kuin tämä virta,
se mereen, me hautaan.

Nuit d’étoiles (Théodore de Banville)

Nuit d’étoiles, sous tes voiles,
Sous ta brise et tes parfums,
Triste lyre qui soupire,
Je rêve aux amours défunts.

La sereine mélancolie
Vient éclore au fond de mon coeur,
Et j’entends l’âme de ma mie
Tressaillir dans le bois rêveur.

Je revois à notre fontaine
Tes regards bleus comme les cieux;
Cette rose, c’est ton haleine,
Et ces étoiles sont tes yeux.

Tähtiyö (suom. Eeva Hartemaa)

Tähtiyö, huntujesi alla,
värinäsi ja tuoksujesi alla,
surullinen lyyra, joka huokaa,
minä haaveilen menneistä rakkauksista.

Seesteinen melankolia
puhkeaa kukkaan sydämeni syvyyksissä,
ja kuulen rakkaani sielun
värisevän unien metsässä.

Näen jälleen suihkulähteessämme
taivaansiniset silmäsi,
tämä ruusu, se on hengityksesi
ja nämä tähdet ovat sinun silmäsi.

Clair de lune (Paul Verlaine)

Votre âme est un paysage choisi
Que vont charmants masques et bergamasques,
Jouant du luth et dansant, et quasi
Tristes sous leurs déguisements fantasques!
Tout en chantant sur le mode mineur
L’amour vainqueur et la vie opportune.
Ils n’ont pas l’air de croire à leur bonheur,
Et leur chanson se mêle au clair de lune,
Au calme clair de lune triste et beau,
Qui fait rêver, les oiseaux dans les arbres,
Et sangloter d’extase les jets d’eau,
Les grands jets d’eau sveltes parmi les marbres.

Kuutamo (suom. Lotta Emanuelsson)

Sielunne on valittu maisema
jossa hurmaavat naamiaispukuiset juhlijat
soittavat luuttua ja tanssivat
hieman surullisina eriskummallisissa valeasuissaan.
Laulaessaan mollisävelin
rakkauden riemuvoitosta ja suotuisasta elämästä
he eivät näytä uskovan onneensa,
ja heidän laulunsa sekoittuu kuutamoon,
tyyneen, alakuloiseen, ihmeelliseen kuutamoon,
joka saa linnut puissaan uneksumaan
ja suihkulähteet nyyhkyttämään hurmiosta,
sorjat, korkeat suihkulähteet marmoripatsaiden lomassa.

Après un rêve (Romain Bussine)

Dans un sommeil que charmait ton image
Je rêvais le bonheur, ardent mirage;
Tes yeux étaient plus doux, ta voix pure et sonore.
Tu rayonnais comme un ciel éclairé par l’aurore;
Tu m’appelais et je quittais la terre
Pour m’enfuir avec toi vers la lumière;
Les cieux pour nous entr’ouvraient leurs nues,
Splendeurs inconnues, lueurs divines entrevues…
Hélas! Hélas, triste réveil des songes!
Je t’appelle, ô nuit, rends-moi tes mensonges,
Reviens, reviens radieuse,
Reviens, ô nuit mystérieuse!

Unen jälkeen (suom. Anja Frösén)

Unessa, jota kuvasi sulostutti
Uneksin onnesta, hehkuvasta kangastuksesta
Silmäsi olivat ihanat, äänesi kirkas ja sointuisa
Säteilit kuin aamuruskon punaama taivas,
Kutsuit minua, ja jätin maan
Paetakseni kanssasi kohti valoa
Taivaat avasivat meille pilvien välistä
Tuntemattomia kirkkauksia,
jumalallisten säteiden yhtymisiä…
Ah ja voi, tyly herääminen unesta!
Kutsun sinua yö, palauta minulle illuusioni,
Palaa loistava yö,
Palaa mystinen yö!

Oh! quand je dors (Victor Hugo)

Oh! quand je dors, viens auprès de ma couche,
comme à Pétrarque apparaissait Laura,
Et qu’en passant ton haleine me touche…
Soudain ma bouche s’entrouvrira!
Sur mon front morne où peut être s’achève
Un songe noir qui trop longtemps dura,
Que ton regard comme un astre se lève…
Soudain mon rêve rayonnera!
Puis sur ma lèvre où voltige une flamme,
Éclair d’amour que Dieu même épura,
Pose un baiser, et d’ange deviens femme…
Soudain mon âme s’éveillera!
Oh viens, comme à Pétrarque apparaissait Laura!

Oi! Nukkuessani (suom. Erkki Tammela)

Oi! Nukkuessani, tule vuoteeni luo,
Kuten Petrarcalle ilmestyi Laura.
Ja kun hengityksesi minua ohimennen koskettaa,
Yhtäkkiä suuni hieman avautuu!
Murheiselta otsaltani häipyy ehkä
Musta uni, liian kauan viipynyt,
jonka tähtikatseesi jalostaa,
Ja yhtäkkiä uneni säteilee!
Sitten, huulilleni, joilla leikkii liekki,
Tuo rakkauden salama, jonka Jumala puhdistaa,
paina suudelma, ja enkelistä tulkoon nainen,
Ja äkkiä sieluni herää!
Oi tule! Kuin Petrarcalle ilmestyi Laura!