A.Vivaldi: Stabat Mater, RV 621

1. Stabat mater dolorosa
2. Cujus animam gementem
3. O quam tristis et afflicta
4. Quis est homo
5. Quis non posset contristari
6. Pro peccattis suae gentis
7. Eia mater, fons amoris
8. Fac ut ardeat cor meum
9. Amen

Teppo Lampela, kontratenori
Jackie Shin, kapellimestari
Oulunsalo Ensemble

Ilmari Mäenpää: Helium

Jackie Shin, kapellimestari
Oulunsalo Ensemble

André Jolivet: Konsertto huilulle ja jousille nro. 1

Andante cantabile
Allegro scherzando
Largo
Allegro risoluto

Sami Junnonen, huilu
Jackie Shin, kapellimestari
Oulunsalo Ensemble

Konsertin Oulunsalo Ensemble -kokoonpano:

1-viulu:

Sinikka Ala-Leppilampi, konserttimestari
Silja Lassila, konserttimestari
Petra Keinänen
Lotta Laaksonen

2-viulu:

Emma Kuosmanen
Hilla Karppinen
Elina Kivinen-Huusko

Alttoviulu:

Satu Kae
Marjukka Manner

Sello:

Taina Raittila
Aino Palosaari

Basso:

Ari Kivelä

Urut:

Joanna Broman

Maestrot kohtaavat jälleen! Hailuotolaisille jo entuudestaan tuttu kapellimestari Jackie Shin johtaa Oulunsalo Ensemblen kamariorkesteria festivaalin päätöskonsertissa, joka on kuin aikamatka musiikissa barokin ajalta tähän päivään.

Kontratenori Teppo Lampelan ilmeikäs ja lempeä ääni johdattelee kuulijat Neitsyt Marian kärsimyksistä kertovien rukoustekstien äärelle Antonio Vivaldin Stabat Materissa. Teoksen teksti perustuu katoliseen hymniin 1200-luvulta ja se käsittelee Neitsyt Marian kärsimystä hänen seuratessaan poikansa Jeesuksen ristiinnaulitsemista.

Ilmari Mäenpään teos Helium kuullaan jousiorkesteriversiona ja samalla maailman kantaesityksenä tässä muodossaan. Mäenpää sävelsi teoksen alunperin sinfoniaorkesterille ja se kuultiin Oulu Sinfonian esittämänä vuonna 2009. Teos sai innoituksensa unesta, jossa Ilmari kuuli musiikkia ja kirjoitti sen pohjalta sävellyksen, jonka kantavana voimana on säveltäjän mukaan olemisen seesteisyys ja ylöspäin kohoaminen.

Sami Junnosen kultainen huilu saa André Jolivetin (1905–1974) kamarikonserton niin lyyriset kuin intohimoiset sävyt elämään huikealla tavalla. Jolivet lukeutuu 1900-luvun huilukirjallisuuden keskeisiin säveltäjänimiin. Hänen sävelkielessänsä elegantti ranskalaisuus kohtaa muinaishistorialliset myytit. Jolivet’n erityinen kiinnostuksen kohde musiikissa akustiikan ja atonaalisuuden ohella oli modernismin ja alkukantaisuuden yhdistäminen. Hän matkusteli paljon Afrikan, Aasian sekä Lähi-idän maissa, etsien niiden eksoottisista kulttuureista inspiraation lähteitä työhönsä. Jolivet sävelsi virtuoottisen ja rakenteeltaan kirkkosonaatin kaltaisen, neliosaisen Konserton huilulle ja jousille vuonna 1949 omistaen sen ystävällensä, huilutaiteilija Jean-Pierre Rampalille. Teoksen hypnoottiset melodiat ja ritualistiset tanssit ovat Jolivet’n huilumusiikille tyypillisiä elementtejä. Säveltäjä luonnehti huilua instrumenttina runollisesti ”elämän henkäykseksi”.

Konserttia isännöi Musiikkipäivien pitkäaikainen yhteistyökumppani, Rantalakeus-lehti, jonka päätoimittaja Sauli Pahkasalo lausuu konsertin alkusanat.

Musiikkipäivien ajan kirkon ikkunaa koristaa Anni Arffmanin kuvataideteos Viimeinen tuomio (ilman ääntä).